22
Suomen kasarmit | Kulttuuriympäristö- ja rakennushistoriaselvitys | 20.12.2013 | Arkkitehtitoimisto ark-byroo
3.1.2 Lääninarkkitehti
Carl Alfred Cawén
s. 1836Tyrvännössä, k. 1912 Hämeelinnassa
Carl Alfred Cawén toimi Suomen kasarmi-
en rakentamisen aikoihin Hämeen läänin-
arkkitehtina. Hän laati alueelle asemakaa-
van, vastasi tyyppipiirustusten mukaisesti
laadittujen rakennusten sijoittelusta maas-
toon sekä osallistui rakennustöiden val-
vontaan. Cawén opiskeli
arkkitehdiksi Ruotsin taideakatemiassa ja
palattuaan Suomeen hän sai hoidettavak-
seen lääninkonduktöörin viran Hämeen-
linnassa. Vuodesta 1876 hän toimi Hä-
meen lääninarkkitehtina Mikkelissä ja sai
tehtäväkseen vuonna 1869 johtaa Suomen
ensimmäisen sellivankilan rakentamista
Hämeenlinnaan. Vuonna 1874 tehty opin-
tomatka Ranskaan ja Italiaan teki vaiku-
tuksen Cawéniin. Hänen myöhemmissä
töissään voidaankin nähdä vaikutteita
Ranskan uusrenessanssista. Palattuaan
Suomeen hän johti Sörnäisten kuritusvan-
kilan uudisrakennustöitä. Vuonna 1876
Cawén nimitettiin lääninrakennuskontto-
rin johtajaksi Hämeenlinnaan. Hän osal-
listui sekä kaavoitukseen että rakennus-
suunnitteluun. Cawén suunnitteli mm.
Kalvolan ja Rengon kirkot, Hämeenlinnan
raatihuoneen, yksityistaloja ja huviloita,
kansakouluja ja pappiloita. Hän erosi teh-
tävästään vuonna 1907. Suurin osa Cawé-
nin yksityisille suunnittelemista töistä on
aikojen saatossa purettu. Suunnittelun
ohella Cawén oli innokas taiteilijaseuran
jäsen ja osallistui kunnallispolitiikkaan.42
42 Hämeenlinnan kaupunki 1989, 27–28; Häme-
tär 15.8.1912, nro 90.
3.2 Hankkeen historia, rakennuttaja ja
ensimmäiset käyttäjät
Kun päätös pataljoonan sijoittamisesta
Hämeenlinnaan oli tehty, alkoi pohdinta
kasarmialueen paikasta. Linnan kasarmeja
pidettiin hyvänä vaihtoehtona joukkojen
sijoittamiselle, mutta kun sinne sijoitet-
tiinkin venäläisiä joukkoja, oli suomalaislle
rakennettava uudet kasarmit. Valittava-
na oli neljä vaihtoehtoista sijaintia, joista
hylätyksi tulivat sekä Myllymäen kallio,
Hättilän mäki että Vähikkälän seutu Ojois-
ten maalla. Myös valituksi tullut alue sai
osakseen vastustusta. Se katsottiin liian
ahtaaksi ja epätasaiseksi sekä sopimatto-
maksi ”terveydellisistä ja siveydellisistä”
syistä.43
Suomen kasarmien rakennustyöt aloi-
tettiin Yleisten rakennusten ylihallituksen
toimesta keväällä 1882 ja alue valmistui
pääosin 1884. Kustannusarvio oli 700 000
markkaa, ja se alitettiin 140 000 markal-
43 Salokannel 1964, 80–81.
la.44 Töitä johtivat insinööri K. G. Stond
sekä rakennuslautakunnan jäsenet Cawén,
Helsingius ja Eklund.45 Rakennustyöhön
osallistui paljon paikallista työväkeä. Ra-
kennusmateriaalit hankittiin lähistöltä,
mm. kiviaines tuli Myllymäestä. Työpäi-
vät venyivät 10–12-tuntisiksi ja miehet
työskentelivät urakkapalkalla. Esimerkiksi
hirsiä käsin sahaavat sahurit saivat palkaa
noin 3 markkaa päivältä.46
Vastavalmistuneisiin rakennuksiin ma-
joitettiin pataljoonan neljä komppaniaa,
päällikkö ja aseeton komennuskunta. Pa-
taljoonassa palveli ensimmäisenä vuonna
reilut 200 miestä. Asevelvollisten palvelu-
saika oli kolme vuotta, kolmessa vuodessa
kasarmien miesvahvuus nousi 500–600
sotilaaseen. Opetuskielenä oli suomi, vain
komentosanasto olivat venäjäksi.47
44 Korkama ja Rudasmaa 1988, 207.
45 Salokannel 1956, 26.
46 Salokannel 1964, 90–91.
47 Korkama ja Rudasmaa 1988, 208–213.
