12
Suomen kasarmit | Kulttuuriympäristö- ja rakennushistoriaselvitys | 20.12.2013 | Arkkitehtitoimisto ark-byroo
2 / Sijainti kaupungissa
ja alueen asema-
kaavahistoriaa
Suomen kasarmit
sijaitsevat Myllymäen
kaupunginosassa. Myllymäen erotti kanta-
kaupungista soisen niittymaan yli kulkeva
Kuivasilta,12 joka johti kantakaupungin
puolella Pikkutorille. Kasarmit sijoitettiin
Kuivasillan jatkeena olleen Turuntien var-
teen. Toisella puolen Turuntietä sijaitsi
vanha hautausmaa, joka oli perustettu jo
1700-luvun lopulla ja toimi vuoteen 1872.
Nyt alue on puistona.13 Tie Turkuun on
vanha, se on mm. kuvattuna Hämeenlin-
nan ensimmäisessä, vuonna 1777 laaditus-
sa asemakaavassa.14 Turuntie oli jo aikai-
semmin koettu strategiseksi kohteeksi ja
paikalle oli rakennettu 1800-luvun alussa
sisämaaliikennettä suojaava maalinnoi-
tusrakenne, ns. redutti, joka tuhoutui lo-
pullisesti kasarmeja rakentaessa. Alueella
sijaitsi myös puutarhuri Vikmanin puu- ja
kasvitarha rakennuksineen sekä apteekka-
ri Elfsbergin ryytimaa.15 Redutin ja viljelys-
ten lisäksi alueetta hallitsi maneesi, joka oli
suuri puurakennus. Sen oli rakennuttanut
Hämeenlinnan kauppiaat ruotujakoisen
12 Moottoritien rakentaminen tuhosi Kuivasil-
lan. Ks. Joutsen 2007, 22.
13 Joutsen 2007, 15; Putkonen 2007, 36.
14 Axel Magnus von Arbinin 1777 kaava, ks.
esim. Putkonen 2007, 6.
15 Salokannel 1954, 18; 1956, 24; 1964, 14–5.
2.1 Myllymäki ja sen asemakaavoitus
sotaväen harjoitushuoneeksi vuonna 1853.
Rakennus siirtyi kaupungille, kun ruotuvä-
ki lakkautettiin 1867.16 Kaupunki myi tule-
van kasarmialueen valtiolle vuonna 1882.
Noin 10 hehtaaria käsittävän alueen hin-
naksi määriteltiin 1 200 markkaa tynnyri-
nalalta ja kauppahinta 26 250 markkaa oli
suurin yksittäinen tuloerä, jonka kaupunki
oli kassaansa kerralla saanut.17 Vikman ja
Elfsberg saivat myös valtiolta korvauksia
menetyksistään.18
Myllymäki oli nimensä mukaises-
ti kaupunginosa, jota hallitsivat mylly
ja kallioinen mäki. Myllyjä oli aiemmin
ollut useampikin, mutta Suomen kasar-
mien rakentamisen aikana niitä oli enää
yksi. Alueella toimi lisäksi käsityöläisiä
ja kauppiaita, ja siellä oli rakennusmate-
riaalituontantoa kuten kivenhakkuuta ja
tiilenpolttoa.19 Ympäristössä oli pitkään
paljon vuokratontteja, joilla asui kaupun-
gin vähävaraisia. Vuokramaita annettiin
asemakaavoittamattomalta alueelta, jota
kuitenkin koski virkamiesten laatima oma
tonttijako.20 Asemakaava tälle alueelle
16 Laine 1978, 9; kuvaus Suomen kasarmeista
Häme-wikissä.
17 Koskimies1966, 201.
18 Salokannel 1956, 24.
19 Salokannel 1954; 1964.
20 Koskimies 1966, 208.
